Repoveden melontavaellus ja Ilta Kuutinlahdella -konsertti

Ilta Kuutinlahdella

Repovesi on retkeilykohde vaikka vertaa. Se on juuri sopivan kokoinen kohde viikonloppua ajatellen, mutta toisaalta siellä on riittänyt ihmeteltävää itsellenikin kerta toisensa jälkeen. Sekä melojaa, että poluilla kulkijaa hemmotellaan toinen toistansa jylhemmillä maisemilla Repoveden lukuisilla kallioilla, joista moni avatuu suoraa järven selältä ihailtaviksi. Ehkäpä monipuolinen maasto tekee Repovedestä niin rikkaan, sillä ne ovat joka säällä niin kovin eri näköisiä. 

Laikku laivakoira

Lähdimme puolen päivän maissa vesille Lapinsalmelta alkuopastuksen jälkeen. Melontavaelluksilleni voi osallistua, vaikkei olisi koskaan ollut kanootissa, sillä käymme kaiken rauhassa läpi ja ohjeita saa matkan varrella lisää. Melottavat osuudet ovat suojaisia lahtia, ja menemme koko ajan rantoja myöten. Kanootitkin ovat perin tukevia. Lupaan aina kakkukahvit sille, joka kaatuu, enkä ole koskaan joutunut niitä vielä tarjoamaan!

Ensimäinen välietappi on pian Lapinsalmen jälkeen löytyvä Löppösen luola Ruskiasalmen suulla. Löppönen oli Hillosensalmella työskentelevä veturinkuljtettaja, joka piti Ruskiasalmen kupeessa olevassa "luolassa" kesäauntoaan. Siinä oli kuulemma aikoinaan oikein lautaseinä ja kamiina sisällä. Nykyisin paikalla on vain kyltti. Mutta jotain muutakin kalliosta löytyy, nimittäin tutkijat ovat löytäneet kalliosta kivikautisia kalliomaalauksia.

Löppösen luola

Ruskiasalmesta läpi päästyämme edessämme nousi jyljä Mustalammenvuori. Sen alapuolelta löytyy Mustavuoren kota, tuleva yösijamme, jonne meloimme kahvin keittoon ja lettujen paistoon.

Metsäpalovaroitus oli voimassa, joten keitin nokipannukahvit kaasukeittimellä. Lettuja varten olin ottanut jykevämmän paistinpannun, jotten kuuma kaastupolttimo polttaisi lettuja pohjaan. Nuotiopannua tuli ikävä.

Tällä kertaa reissukoiraksi lähti Laikku, koska koko viikonlopuksi oli luvattu hellettä. Silloin koiraa on saatava viilennettyä aika ajoin, ja Laikku tekee sen mielellään menemällä uimaan. Käpy on toista maata: se valittaisi todennäköisesti liittoon, jos joutuisi olemaan töissä siten, että se aika ajoin pakotetaan veteen.

Lettukestien ja uintitauon jälkeen jatkoimme melontaa kohti Kuutinlahtea. Haimme lippuun kuuluvat munkkikahvit ja asettauduimme kukin sopivalle paikalle konserttia kuuntelemaan. Esiintymislavaa vastapäätä on rakennettu metsäkatsomo vastapuoleiselle rannalle, mutta me menimme osan ryhmäläisten kanssa laiturille tai Kuutinkolon Jussin veneeseen kuuntelemaan konserttia hieman lähemmäs.

Ilta Kuutinlahdella oli jälleen kerran satumaisen kaunis. Erityisen hienoa oli, kun hyppäsimme konsertin jälkeen kanoottiin, ja lähdimme melomaan kohti auringonlaskua.

Illalla kaikki halukkaat pääsivät vielä kokeilemaan suppailua, sillä olin ottanut ilmatäytteisen lautani mukaan.

"Koska on mun vuoro??"

Olin saanut vastikään syntymäpäivälahjaksi uuden tentsile -puumajoitteen, joka pääse testikäyttöön tällä retkellä. Tentsile on kuin riippumatto, mutta se kiinnitetään useampaan kuin kahteen puuhun (mallista riippuen) jolloin pohjasta tulee "tasainen". Tässä Una mallissa kiinnitys tulee kolmeen puuhun joista yksi kiristetään lopuksi räikällä. Koirallekin jää tilaa kainaloon. Testiyö oli menestys. Oli ihanaa nukkua "ilmassa" sellaisena helleyönä, pelkän hyttysverkon kanssa. Laikkukin nautti pehmeästä pedistä.

Aamulla lähdimme huiputtamaan Mustalamminvuorta ja Olhavaa polkuja pitkin. Sää oli edelleen todella kuuma, mutta onneksi avarat maisemat ja pieni tuulenvire auttoivat huiputtajien kulkua.

"Aaah, ihanan viileä kallio"

Söimme vielä lounaan kodalla ja lähdimme sitten kotimatkalle.

Kylläpä sääs suosi retkeämme. Tämä taisi olla kesän viimeinen helleviikonloppu. Näihin kuviin ja tunnelmiin on ihana palata marraskuun kaamoksen aikaan.