Kun ajoin Korteniemen perinnetilalle, olisi voinut luulla, että ryhmäni olisi tuntenut kaikki toisensa jo etukäteen, niin hitsaantunut se vaikutti jo parkkipaikalla olevan. Kun sitten tutustumisen jälkeen lähdimme polulle, vallitsi ihanan rento, iloinen tunnelma. Koko viikonloppu upeassa kesäsäässä tässä loistavassa porukassa, jossa juttua riitti!
Korteniemi ympäristöineen todella oli kuin jostain sadusta kauan sitten. Kanat tonkivat maata tilan pihapiirissä, pääskyt lensivät ja kirskuivat niittyjen yllä, emäntä kitki rikkaruohoja ja suomenhevosten laidunkin tuli meitä vastaan metsässä.
Ihana Liesjärvi kimalsi melkein koko päivän ajan vierellämme. Saavuimme ensimäiselle tauolle Savilahden nuotiopaikalle sopivasti lounasaikaan.
Tällä reissulla oli tutun asiakkaan koira mukana. Käpy ja Hilma tulivat ihanasti juttuun ja Hilma ilahdutti meitä iloisella ja vähän höpsöllä luonteellaan.
Eväät maistuvat ulkona aina paremmalta. Tälle retkelle olin keksinyt koittaa paahdettuja toasteja. Sisällä oli nyhtökauratäyte, tomaattia, basilikaa ja salaattia.
Kahvitaukoa vietettiin puolestaan Siltalahden tulipaikalla, jossa kahvi maistui jotenkin poikkeuksellisen hyvältä. Kävipä joku uimassakin.
Ensimäisen päivän kilometrit Korteniemeltä Peukaloiselle.
Peukaloisen vuokrakämppä toimi tukikohtanamme.
Vaelluksen päätteeksi osallistujia odotti makoisat lettukestit!
Lettujen paistaminen on ehkä parasta ajanvietettä nuotiolla, mitä tiedän!
Ilta laskeutui pikkuhiljaa leirimme ylle...
Lammella oli todella kaunista.
Seuraavana aamuna heräsimme Käpyn kanssa aikaisin omalle pienelle aamulenkille.
Aamukahvin kanssa olin luvannut valmistaa mystisiä nuotioherkkuja, joita arvuuteltiin koko edellinen päivä, mitä ne mahtavat olla. Olin siis kuullut jostakin, että kaupoissa myytävästä "tölkkicroisant" taikinasta saa tehtyä nuotiolla "tikkupullaa" ja kehittelin oman version. Levitin nutellaa taikinapalalle, rullasin sen kierteelle, ja laitoin hiillokselle kypsymään.
Lopputuloksena täydellinen kahviherkku!
Palasimme eri reittiä Siltalahden tulipaikalle ja vietimme siellä lounastaukoa. Käpy katseli haikeana järvelle ja tuumi omiaan.
Viikonlopun kilometrit olivat minusta varsin sopivat aloittelevalle porukalle. Sopivasti, muttei liikaa. Ehdimme hyvin uida, nauttia kahvitauoista, paistaa illalla lettuja, mutta kaikilla jäi varmasti sellainen olo, että on jotakin tehnyt viikonlopun aikana!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti