Lumettoman alkuvuoden kuulumisia

Järjestin marraskuussa Luontokaipuun Facebook -sivuilla liikuntahaasteen, jonka tavoite oli saada ihmiset ulkoilemaan ja liikkumaan pimeästä vuodenajasta huolimatta. Tragikoomista on se, että haaste on tuntunut jatkuvan nyt kolme kuukautta putkeen, mutta positiivista sentään se, että valon määrä lisääntyy koko ajan. Asun onnekseni lähellä luontoa, ja nykyään ehtii hyvin vielä iltapäivisin poluille juoksemaan ja pyöräilemään.

Lähimetsän sweet spot!

Olen ollut onneksi todella aktiivisella tuulella koko alkuvuoden, eikä märkä ja pimeä sää ole näin ollen päässyt kovin pahasti vaivaamaan. Liityimme Laikun kanssa jo viime vuonna Team We Run -nimiseen valjakkourheiluporukkaan, ja Laikun kanssa asetetut tavoitteet ovat motivoineet minuakin treenaamaan tavoitteellisemmin. Ihminen on näissä yhden koiran valjakkolajeissa aina se heikoin lenkki, eli jos haluaa parantaa suoritustaan, täytyy päästä itse kovempaa perässä. 

Hyvä poika Laikku!

Kävimme tammikuussa koko tiimin kanssa Kisakallion urheiluopistossa kuntotestissä, ja kesällä on sitten uusi testi. Siihen mennessä on itselläni tavoitteena parantaa liikkuvuutta, kehonhallintaa ja keskivartalon tukilihaksistoa, ja tätä kautta saada juoksuasentoa ja tekniikkaa paremmaksi. Pari kiloa kevyempänä juoksu kulkisi myös paremmin, joten syömiseen pitäisi kiinnittää enemmän huomiota, ja olenkin ajatellut, että siinä missä viime vuonna minulla oli Luontokaipuun retkillä kasvisruokahaaste, voisi tänä vuonna olla terveellisyyshaaste. Liian usein tulee syötyä karkkia, suklaata ja sipsejä reissussa, eikä niissä sisänsä ole mitään pahaa, energiantarpeen kattamiseen ne on valittu mukaan, mutta kenties ne voisi korvata vaikka pastalla, leivällä ja pähkinöillä mieluummin? 

Tänä vuonna päätimme julkaista tulevan kesän vaellukset jo joulukuussa, ja ne ovatkin jo suurimmaksi osaksi täyttyneet. Nyt kun kesän isoimmat vaellukset on selvillä, on kesää ja syksyä tarkoitus tilkitä vielä pienemmillä viikonloppu- ja päiväretkillä. Tänä vuonna olen kalenteroinut itselleni myös uusien retkeilyalueiden kartoittamista. Kesästä ja syksystä näyttäisi tulevan taas kerran luontoliikunnan täytteinen, ja sekös sopii. 

Näitä hetkiä varten jaksaa työskennellä koko talven!

Luontokaipuu on ollut toiminnassa nyt kaksi vuotta, ja toiminta on laajentunut koko ajan. Olen ollut onnesta soikeana päästessäni niin asiantuntijaksi luennoimaan kuin vaelluksia ja melontareissuja vetämään, työkseni! Yritys on kasvanut varkain, ja ajattelin että tänä keväänä voisi olla sopiva aika syventyä luontokaipuuseen yrityksen tasolla vähän paremmin. Voinkin ilokseni ilmoittaa, että minut hyväksyttiin opiskelemaan yrittäjän ammattitutkintoa Hyrialle! Lähden hakemaan syvällisempää ymmärrystä yritystoiminnan analysoinnista ja kehittämisestä ja pohtimaan sitä kautta Luontokaipuun tulevaisuutta. Voisiko Luontokaipuu tehdä joskus jotain muutakin, kuin opastaa retkiä ja vaelluksia?

Viikonloppuvaellus Nuuksioon

Viikonloppuvaellus Nuuksioon suuntautui rauhalliseen ja merkitsemättömien polkujen osaan Nuuksiota, Pohjoiseen, pienten lampien, järvien, kallioiden ja jopa luolien sokkeloon. Lähdimme liikkeelle taas kerran upeassa säässä. Luvassa oli lämmin ja rento viikonloppu pienillä poluilla.

Lupailin ryhmälle että saisimme viettää viikonloppua melko rauhallisesti, ilman kovin montaa vastaantulijaa, mutta kuinka väärässä olinkaan. Vastaantulijoita emme paljoa nähneet, mutta sen sijaan aika monta luvatonta ja sotkuista leiriä, joista oli luontoliikuta ja vaellusharrastus kaukana. Eräs miesporukka oli tullut soutuveneillä niemennokkaan, pystyttäneet pienen kotateltan, ja rakentaneet kivistä grillin rantaan, vaikka oli metsäpalovaroitus. Löydätkö kolme virhettä? Kansallispuistoissa leiriytyminen on sallittu vain merkityille paikoille, nuotionteko on sallittu vain virallisilla nuotiontekopaikoilla ja maansiirto on kielletty (eli nuotiokehien rakentelu). Kaikenlisäksi oli metsäpalovaroitus! Kävin puhumassa miehille asiasta, sillä sellaiseenkin on tullut törmättyä, ettei edellämainituista asioista yksinkertaisesti tiedetä. Tällä kertaa miehet vaikuttivat olevan kuitenkin varsin hyvin perillä säännöistä, mutta kokivat että heillä on lupa tehdä poikkeus. Onneksi Nuuksiossa on panostettu viimeaikoina erävalvontaan, ja puistossa kulkee tätä nykyä viikonloppuisin erävalvojia valvomassa kuvatunlaista väärinkäyttöä.

Seuraava väärinkäytön ilmentymä odotti meitä suunnittelemassani leiriytymispaikassa. Telttailualueen niemennokassa oli luvaton nuotiokehä, ja kehän sisällä olevaan tuhkaan oli hautautunut kaikenlaista palamatonta roskaa. Onneksi kehä oli helppo siivota, kunhan heitteli kivet lampeen ja keräsi roskat roskapussiin. Tuhkat potkimme puskanjuureen, seuraava sade putsaa maasta loput. Siivous kannatti, sillä siinä oli ehdottomasti niemenkärjen kaunein telttailupaikka!

Ah, kahvitauko!

Käpy leirivahtina

Leiriytymisen ja kahvien juonnin jälkeen niemennokkaan laskeutui ihanan levollinen tunnelma. Oli mukava istahtaa puunjuurelle ja katsella vain lammelle. Viikonloppuvaelluksille en keksi koskaan kovin paljoa tekemistä tai vaellettavaa. On parasta, kun voi elää hetkessä ja tehdä mitä huvittaa.

Lahjaksi saatu Tentsile pääsi uudelleen reissuun, tällä kertaa hieman viileämmässä säässä. Repoveden melontavaelluksella nukuimme lähes hellelukemissa, mutta nyt oli luvattu kylmää yötä. Varauduin ilmatäytteisellä patjalla ja paksulla makuupussilla. Käpy nukkui vieressäni omalla pedillään lämmin takki päällä. Oli taas kerran mukavaa nukahtaa ja herätä avarassa "puuperspektiivissä".

Aamulla lähdimme kiertelemään lisää syrjäisille poluille, ihailimme erämaisella lammella uiskeltelevaa joutsenta ja maisemia, jotka olivat kuin jostain muusta maailmasta.

Käpy ilahdutti kipittelemällä tuttuun, iloiseen tapaansa porukan keulalla. Lounastauolla se änki itsensä keskelle suopursuja nukkumaan.

Palasimme Nuuksion korkeimman paikan kautta lähtöpisteeseemme. Viikonlopusta jäi kaikille paljon uutta oppia, kokemuksia, elämyksiä, ja itselleni erityisesti raukea kahvihetki iltapäivän auringon valaisemassa leirissä.

Hämärän hyssy

Luonnontäytteisen kauden 2019 päättäjäisiä vietettiin lokakuun viimeisenä viikonloppuna Seitsemisen kansallispuiston Pitkäjärven kämpällä Hämärän Hyssyksi nimetyllä viikonloppuretkellä. Viikonlopun tarkoitus oli nimensä mukaisesti hyssytellä hämärässä ja ottaa kaikki ilo irti pimenevästä vuodenajasta.

Aloitimme viikonlopun ohjelman rennolla sieni- ja karpaloretkellä kämpän lähiympäristössä. Meidän ei tarvinnut kävellä kuin muutama sata metriä, kun löysimme ensimäiset karpalot, ja suppilovahverot puolestaan odottivat meitä ensimäisellä suosaarekkeella kuusien alla. Nautimme eväät nuotiolla (paistoin suppilovahveroita sipulin ja voin kanssa juustorieskojen täytteeksi, ai että ne olivat hyviä!!) ja palasimme kämpälle ennen hämärää.

Kämpällä oli lämmin ja hämärää. Nautiskelimme kamiinan rätinästä ja keittiöstä kantautuvasta tuoksusta. Askartelimme kaikille kotiinviemisiksi luontoaiheiset lyhdyt, joista tuli tosi hienoja!

Sain tälle retkelle mieheni Teemun vastaamaan ruokapuolesta, ja viikonlopun pakettiin kuului kolmen ruokalajin illallinen. Erään asiakkaan mukaan oli nerokas idea yhdistää gourmet -ruokailu luonnossa vietettyyn viikonloppuun. Hyvän illallisen päätteeksi saunoimme ja ihailimme tähtitaivasta. Naisten saunavuorolla keskustelunaihe kävi kovin syvälliseksi aina luonnonsuojelusta elämän tarkoitukseen ja olemassa olomme ihmeisiin. Miten voikin tuntea itsensä niin pieneksi valtavan tähtitaivaan alla.

Lupasin lämmittää aamulla saunan, vähintäänkin itselleni, koska rakastan saunomista ja uintia, mutta sain muitakin mukaani. Olin aloittanut vastikään talviuintikauden ja mieleni teki pulahtaa löylyistä kylmään veteen. Aamu-uintimaisemani taltioitui kameralleni, ja tämä näky pysyi mielessäni pitkään viikonlopun jäljiltä.