Viikonloppuvaellus Nuuksioon

Viikonloppuvaellus Nuuksioon suuntautui rauhalliseen ja merkitsemättömien polkujen osaan Nuuksiota, Pohjoiseen, pienten lampien, järvien, kallioiden ja jopa luolien sokkeloon. Lähdimme liikkeelle taas kerran upeassa säässä. Luvassa oli lämmin ja rento viikonloppu pienillä poluilla.

Lupailin ryhmälle että saisimme viettää viikonloppua melko rauhallisesti, ilman kovin montaa vastaantulijaa, mutta kuinka väärässä olinkaan. Vastaantulijoita emme paljoa nähneet, mutta sen sijaan aika monta luvatonta ja sotkuista leiriä, joista oli luontoliikuta ja vaellusharrastus kaukana. Eräs miesporukka oli tullut soutuveneillä niemennokkaan, pystyttäneet pienen kotateltan, ja rakentaneet kivistä grillin rantaan, vaikka oli metsäpalovaroitus. Löydätkö kolme virhettä? Kansallispuistoissa leiriytyminen on sallittu vain merkityille paikoille, nuotionteko on sallittu vain virallisilla nuotiontekopaikoilla ja maansiirto on kielletty (eli nuotiokehien rakentelu). Kaikenlisäksi oli metsäpalovaroitus! Kävin puhumassa miehille asiasta, sillä sellaiseenkin on tullut törmättyä, ettei edellämainituista asioista yksinkertaisesti tiedetä. Tällä kertaa miehet vaikuttivat olevan kuitenkin varsin hyvin perillä säännöistä, mutta kokivat että heillä on lupa tehdä poikkeus. Onneksi Nuuksiossa on panostettu viimeaikoina erävalvontaan, ja puistossa kulkee tätä nykyä viikonloppuisin erävalvojia valvomassa kuvatunlaista väärinkäyttöä.

Seuraava väärinkäytön ilmentymä odotti meitä suunnittelemassani leiriytymispaikassa. Telttailualueen niemennokassa oli luvaton nuotiokehä, ja kehän sisällä olevaan tuhkaan oli hautautunut kaikenlaista palamatonta roskaa. Onneksi kehä oli helppo siivota, kunhan heitteli kivet lampeen ja keräsi roskat roskapussiin. Tuhkat potkimme puskanjuureen, seuraava sade putsaa maasta loput. Siivous kannatti, sillä siinä oli ehdottomasti niemenkärjen kaunein telttailupaikka!

Ah, kahvitauko!

Käpy leirivahtina

Leiriytymisen ja kahvien juonnin jälkeen niemennokkaan laskeutui ihanan levollinen tunnelma. Oli mukava istahtaa puunjuurelle ja katsella vain lammelle. Viikonloppuvaelluksille en keksi koskaan kovin paljoa tekemistä tai vaellettavaa. On parasta, kun voi elää hetkessä ja tehdä mitä huvittaa.

Lahjaksi saatu Tentsile pääsi uudelleen reissuun, tällä kertaa hieman viileämmässä säässä. Repoveden melontavaelluksella nukuimme lähes hellelukemissa, mutta nyt oli luvattu kylmää yötä. Varauduin ilmatäytteisellä patjalla ja paksulla makuupussilla. Käpy nukkui vieressäni omalla pedillään lämmin takki päällä. Oli taas kerran mukavaa nukahtaa ja herätä avarassa "puuperspektiivissä".

Aamulla lähdimme kiertelemään lisää syrjäisille poluille, ihailimme erämaisella lammella uiskeltelevaa joutsenta ja maisemia, jotka olivat kuin jostain muusta maailmasta.

Käpy ilahdutti kipittelemällä tuttuun, iloiseen tapaansa porukan keulalla. Lounastauolla se änki itsensä keskelle suopursuja nukkumaan.

Palasimme Nuuksion korkeimman paikan kautta lähtöpisteeseemme. Viikonlopusta jäi kaikille paljon uutta oppia, kokemuksia, elämyksiä, ja itselleni erityisesti raukea kahvihetki iltapäivän auringon valaisemassa leirissä.