Silja Vuohensilta / Tmi Luontokaipuun perustaja
Olen Silja Vuohensilta, parantumattomasti luontokaipuuseen sairastunut luonto-ohjaaja ja opettaja. Olen valmistunut luonto-ohjaajaksi vuonna 2012 Pohjois-Karjalan ammattiopistosta, ja retkeillyt ja vaeltanut koko ikäni. Sain Pohjois-Karjalasta tutkinnon lisäksi myös aviomiehen, eräoppaan niinikään, jonka kanssa asetuimme lopulta Etelä-Suomeen. Nykyisin asumme Nurmijärven Rajamäellä. Opiskelin opettajaksi Helsingin Yliopistossa 2012-2017 ja ehdin tehdä pari vuotta opettajan töitä varhaiskasvatuksen parissa ennen kuin luontokaipuu yltyi sietämättömäksi. Perustin yritykseni Luontokaipuun kevättalvella 2018. Nykyisin Luontokaipuu työllistää minut noin puolet vuodesta.
Olen kauneutta ja hyvyyttä rakastava ihminen. Tykkään tehdä asiat kauniisti ja hyvin, muutoin en tee niitä ollenkaan. Haluan keskittyä elämässäni yhteen asiaan kerrallaan. Minulla on kuulemma lehmän hermot. Onnellisen elämän kriteerinäni on ollut pitkään se, että joka viikko täytyy ehtiä useammin kuin kerran koirien kanssa kunnolliselle, pitkälle metsälenkille, jolla ehtii vaikka hieman eksyä. Eksyminen on ihanaa, kun siihen on aikaa. Jos elää liian kiireistä elämää, ei ehdi ikinä eksymään kunnolla. Sellainen elämä olisi todella ikävää.
Pidän kovasti käsitöistä, ruuanlaitosta, juoksemisesta, uimisesta, koirien kanssa touhuamisesta, ystävistäni, perheestäni, uusiin ihmisiin tutustumisesta, uuden oppimisesta, lukemisesta, luonnon tarkkailusta ja linnuista. Luonnossa olen onnellisimmillani silloin, kun pääsen tuntemaan syvää yhteenkuuluvuutta luonnon kanssa. Sellaisen tuntee olen saanut esimerkiksi uidessani lämpimän veden syleilyssä suurella järvenselällä, saadessani jonkin linnun juttelemaan kanssani, tai ohjatessani koiraani Laikkua lintumetsällä. Olen silloin oleellinen osa ympäristöäni, en pelkkä ohikulkija.
Käpy / apuopas
Käpy on 5 -vuotias jackrusselinterrieri uros, oman tiensä kulkija, loputon haaveilija ja opportunisti. Käpy rakastaa aivan kaikkia, niin ihmisiä kuin koiriakin, ja se pitää retkillämme visusti huolta, että kaikki pysyvät mukana. Käpyllä on vaeltaessa sellainen tapa, että se saattaa välillä hypätä polulta sivuun, ja odottaa jääräpäisesti siinä niin kauan, että näkee viimeisenkin tulevan. Terrierinä sillä on vahva oma tahto. Sitä ei voi huijata halpamaisilla tempuilla. Käpy on loistava apuopas Luontokaipuun reissuilla, koska se suhtautuu kaikkiin uusiin tilanteisiin ja tuttavuuksiin täysin varauksettomasti, sopeutuu joka paikkaan, on hyvin rauhallinen ja varma kulkija, ja suhtautuu hyvin luottamuksellisesti kaikkeen ja kaikkiin. Käpyssä arvostan myös sen iän tuomaa kokemusta ja kykyä nauttia olostaan tilanteen salliessa, vailla tarvetta tehdä erityisesti mitään.
Laikku / häsläri
Laikku on vajaa kaksivuotias bretoni, pieni seisova lintukoira, ja toimittaa perheessämme metsästyskoiran virkaa. Sen työtä on etsiä maastosta lintuja, osoittaa ne minulle seisonnalla, ja ajaa käskystä ylös. Laikku on vilkkaasta luonteestaan huolimatta osoittanut lupaavia kykyjä toimia myös apuoppaana vaelluksilla; saahan siitä sentään paremman vetoavun ylämäkiin, kuin Käpystä. Kesän 2019 karhunkierroksella lempinimiä kuitenkin riitti: "häslä, häsläri, häsä, hösö, hösöttäjä"... joten koulutus on vielä sen osalta hieman kesken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti