Tiedustelurertki Repovedelle

Luontokaipuun kausi alkaa ensi viikonloppuna Repoveden talviretken myötä, ja päätin lähteä katsomaan maaston lumitilannetta etukäteen kaksin nuorimmaisen koiramme Laikun kanssa. Saisin samalla vähän katsottua, kuinka Laikku osaa käyttäytyä teltassa sitten pentuaikojen, ja pidemmällä telttaretkellä ylipäätään, -onhan hänestä tarkoitus tulla vaelluskaveri Käpyn tavoin. Lähdimme perjantai -iltapäivänä kotoa, ja tarkoituksena oli yöpyä maastossa perjantain ja lauantain välinen yö, ja viettää lauantai tulevan viikonlopun polkuja kulkien ilman suurempia kantamuksia.

Pakkasin retkelle mukaan teltan, paksun alustan, leveän makuupussin (johon sekä minä että Laikku mahtuisimme), nuotioeväät, nokipannun sekä lämmintä vaatetta. Suunnittelemalleni telttapaikalle oli niin lyhyt matka, että pakkasin tavarat Tatonkan Barrel -kassiin, jota on näppärämpi käyttää leirissä kuin rinkkaa.

Tie Saarijärven parkkipaikalle oli yllättävän hyvässä kunnossa, mutta mutkittelevaa pientä hiekkatietä piti silti ajaa varovasti, ja viimeisiin kilometreihin kului yllättävän paljon aikaa. Pimeä ehti kuin ehtikin laskeutua parkkaipaikalle saavuttuamme, mutta onneksi paikka on minulle tuttu ja tiesin mihin lähteä. Parkkipaikalla oli kolme autoa. Kenkien vaihto, kassi selkään, Laikku ulos autosta ja hihnaan, ja ei kun menoksi! 

Tallustimme puistoon johtavaa hiekkatietä kilometrin verran, kun olimmekin jo Sukeltajaniemen puuvajan luona. Meitä odotti ilahduttava näky: joku oli tehnyt pienen kopallisen puita valmiiksi, joten pääsin tekemään tulet samantien. Samalla kun nuotio lähti palamaan, pystytin teltan, täytin makuualustan ja suoristin makuupussin valmiiksi. On huomattavasti mukavampaa kömpiä nukkumaan, kun kaikki on jo valmiina. Laikulle laitoin takin päälle ja alustan puun viereen, johon olin laittanut hihnan kiinni. Suureksi yllätyksekseni Laikku sen kummempaa vihjettä kävi heti alustalle istumaan ja myöhemmin nukkumaan. Pian koti olikin jo valmis, pannu täynnä kuumaa vettä ja nuotio hiilloksella valmiina ruuanlaittoon. Kuu alkoi nousta puiden takaa ja ruokaa laittessani kuulostelin vielä muutaman retkeilijäporukan kulkua puistoon. Joku muukin oli myöhään illalla liikkeellä.

Yö tuli nukuttua yllättävän hyvin, ottaen huomioon, että huomasin vasta aamulla tuplaleveän alustani toisen puoliskon olevan tyhjä. Liekkö Laikku kuitenkin pentuaikanaan saanut siihen reiän naskalihampaillaan, koska muistaakseni sitä ei ole käytetty sitten niiden aikojen. Laikku nukkui alkuyön kainalossani, mutta siirtyi myöhemmin jalkopäähän. Se nojasi lämpimästi jalkoihini, ja tuhisi tyytyväisen oloisena kiepissään kun heräsin. Sää oli kovin tuulinen ja hieman pakkasen puolella. Käytin Laikun lyhyesti pissalla ja vein sen takaisin telttaan lämmittelemään kun aloin itse valmistaa aamupalaa.

Hieman jaloiteltuani minulla oli varsin lämmin nuotiolla istuessani ja veden kiehumista odotellessani. Laitoin eväsleipiä ritilälle lämpimämään ja kuuntelin joutsenten ylilentoa jossain kauempana puiden takana. Tämä on minusta yksi retkeilyn parhaita hetkiä: kun istuu aamulla nuotiolla ja kuulostelee uuden päivän valkeamista.

Syötyäni purin teltan ja laitoin tavarani siististi kasaan odottamaan puun alle päiväretkeltä paluutamme. Olin ottanut kevyen repun mukaan, ja pakkasin sinne lämmintä vaatetta, evästä ja juotavaa. Suunnittelin syöväni lounasta joko Karhulahdessa tai Olhavan laavulla. Puuvajalle jätin saman näyn odottamaan seuraavia tulijoita, mikä itseänikin odotti edellisiltana.

Suureksi yllätyksekseni metsässä oli vielä paljon lunta, ja aurattu tiekin oli jäinen ja luminen. Sitä pitkin voisi varmasti kuljettaa ahkiota ensi viikonloppuna, vaikka olin etukäteen vähän pelännyt, että se olisi jo paikoin sulanut. Metsän puolella lunta oli reilummin ja sen päällä oli hyvä hankikanto. Osa poluista oli enemmän kuljettuja, osa koskemattomia. Aamulla klo 9 puisto oli hiljainen.

Olhavan kaivo oli niinikään lumen peitossa, mutta silti toimintakunnossa. Täytin pulloni ja join vaivoin jääkylmää vettä. Erikoista että kesällä sen juominen on helpompaa kuin talvella. Päätin käydä ensimäisenä Karhulahdessa, joten jatkoin matkaani tietä pitkin. Olhavan kallioilla roikkui jo punatakkisia kiipeilijöitä ohi kävellessäni.

Karhulahden kodassa oli asukkaita, joten jätin kodan pihapiirin rauhaan. Kävin rannassa katsomassa tuttua maisemaa jään peitossa ja käännyin takaisinpäin. Nyt menin kasomaan Olhavaa paremmin Olhavalammen päältä. Jäällä oli lunta ja hyvä hankikanto. Näky sykähdyttää aina.

Kiipesin polkua pitkin Olhavavuoren päälle. Se oli kantavan hangen ja tamppaantuneen polun päällä yllättävän helppoa, ja äkkiä olinkin kallion päällä. Kova tuuli ei houkutellut pitämään edes juomataukoa, joten pikaiset valokuvat ja takaisin alas.

Jatkoimme suoraa kohti Mustalamminvuorta. Polku kiertää Kuutinlahden rantaan ja sieltä kallion reunaa ylös. Kuutilahteen virtasi soleana kaunis kevätpuro, josta ajattelin Laikun saavan juotavaa. Kehotin koiraa menemään alas polulta purolle, mutta se päättikin hypätä suoraa puroon! Katselin hetken naureskellen koiran leikkiä virtaavassa vedessä ja komensin sen sitten takaisin polulle. Sai se jotain juotuakin.

Laikun tassut kuivuivat hyvin kavutessamme tuulista kallion rinnettä ylös kohti Mustalammenvuoren näkötornia. Polku oli taas ihastuttavassa kunnossa: kantava, muttei liukas. Vaikka päivä oli jo melkein puolessa, oli yhä kovin hämärää. Mielialani silti kohosi päästyämme näköalapaikoille. On ihana tunne tehdä matkaa katsellen niin hulppeita maisemia.

Palasimme lopulta tielle, ja päätin palata kumminkin Sukeltajanniemeen lounaalle. Olin siis kantanut eväitä repussa koko päivän turhaan, mutta en antanut sen haitata. Sukeltajaniemessä oli varsin tuulinen lounastauko, mutta olin niin nälkäinen, etten antanut sen haitata. Laikkua väsytti jo aika tavalla. Sen oli täytynyt kulkea koko päivä hihnassa ja välillä takanani polulla, vaikka sen lintukoiran sielu kaipasi kanalintuja hakemaan ja lampien jäille kaahottamaan. Se oli malttanut kuitenkin hienosti mielensä. Joku päivä sekin saa tulla opaskeikoille mukaan, mutta siihen on vielä aikaa. Sillä on aika suuret saappaat täytettävänä, jos aikoo tulla Käpyn paikalle.