Repoveden melontavaellus ja Ilta Kuutinlahdella -konsertti

Ilta Kuutinlahdella

Repovesi on retkeilykohde vaikka vertaa. Se on juuri sopivan kokoinen kohde viikonloppua ajatellen, mutta toisaalta siellä on riittänyt ihmeteltävää itsellenikin kerta toisensa jälkeen. Sekä melojaa, että poluilla kulkijaa hemmotellaan toinen toistansa jylhemmillä maisemilla Repoveden lukuisilla kallioilla, joista moni avatuu suoraa järven selältä ihailtaviksi. Ehkäpä monipuolinen maasto tekee Repovedestä niin rikkaan, sillä ne ovat joka säällä niin kovin eri näköisiä. 

Laikku laivakoira

Lähdimme puolen päivän maissa vesille Lapinsalmelta alkuopastuksen jälkeen. Melontavaelluksilleni voi osallistua, vaikkei olisi koskaan ollut kanootissa, sillä käymme kaiken rauhassa läpi ja ohjeita saa matkan varrella lisää. Melottavat osuudet ovat suojaisia lahtia, ja menemme koko ajan rantoja myöten. Kanootitkin ovat perin tukevia. Lupaan aina kakkukahvit sille, joka kaatuu, enkä ole koskaan joutunut niitä vielä tarjoamaan!

Ensimäinen välietappi on pian Lapinsalmen jälkeen löytyvä Löppösen luola Ruskiasalmen suulla. Löppönen oli Hillosensalmella työskentelevä veturinkuljtettaja, joka piti Ruskiasalmen kupeessa olevassa "luolassa" kesäauntoaan. Siinä oli kuulemma aikoinaan oikein lautaseinä ja kamiina sisällä. Nykyisin paikalla on vain kyltti. Mutta jotain muutakin kalliosta löytyy, nimittäin tutkijat ovat löytäneet kalliosta kivikautisia kalliomaalauksia.

Löppösen luola

Ruskiasalmesta läpi päästyämme edessämme nousi jyljä Mustalammenvuori. Sen alapuolelta löytyy Mustavuoren kota, tuleva yösijamme, jonne meloimme kahvin keittoon ja lettujen paistoon.

Metsäpalovaroitus oli voimassa, joten keitin nokipannukahvit kaasukeittimellä. Lettuja varten olin ottanut jykevämmän paistinpannun, jotten kuuma kaastupolttimo polttaisi lettuja pohjaan. Nuotiopannua tuli ikävä.

Tällä kertaa reissukoiraksi lähti Laikku, koska koko viikonlopuksi oli luvattu hellettä. Silloin koiraa on saatava viilennettyä aika ajoin, ja Laikku tekee sen mielellään menemällä uimaan. Käpy on toista maata: se valittaisi todennäköisesti liittoon, jos joutuisi olemaan töissä siten, että se aika ajoin pakotetaan veteen.

Lettukestien ja uintitauon jälkeen jatkoimme melontaa kohti Kuutinlahtea. Haimme lippuun kuuluvat munkkikahvit ja asettauduimme kukin sopivalle paikalle konserttia kuuntelemaan. Esiintymislavaa vastapäätä on rakennettu metsäkatsomo vastapuoleiselle rannalle, mutta me menimme osan ryhmäläisten kanssa laiturille tai Kuutinkolon Jussin veneeseen kuuntelemaan konserttia hieman lähemmäs.

Ilta Kuutinlahdella oli jälleen kerran satumaisen kaunis. Erityisen hienoa oli, kun hyppäsimme konsertin jälkeen kanoottiin, ja lähdimme melomaan kohti auringonlaskua.

Illalla kaikki halukkaat pääsivät vielä kokeilemaan suppailua, sillä olin ottanut ilmatäytteisen lautani mukaan.

"Koska on mun vuoro??"

Olin saanut vastikään syntymäpäivälahjaksi uuden tentsile -puumajoitteen, joka pääse testikäyttöön tällä retkellä. Tentsile on kuin riippumatto, mutta se kiinnitetään useampaan kuin kahteen puuhun (mallista riippuen) jolloin pohjasta tulee "tasainen". Tässä Una mallissa kiinnitys tulee kolmeen puuhun joista yksi kiristetään lopuksi räikällä. Koirallekin jää tilaa kainaloon. Testiyö oli menestys. Oli ihanaa nukkua "ilmassa" sellaisena helleyönä, pelkän hyttysverkon kanssa. Laikkukin nautti pehmeästä pedistä.

Aamulla lähdimme huiputtamaan Mustalamminvuorta ja Olhavaa polkuja pitkin. Sää oli edelleen todella kuuma, mutta onneksi avarat maisemat ja pieni tuulenvire auttoivat huiputtajien kulkua.

"Aaah, ihanan viileä kallio"

Söimme vielä lounaan kodalla ja lähdimme sitten kotimatkalle.

Kylläpä sääs suosi retkeämme. Tämä taisi olla kesän viimeinen helleviikonloppu. Näihin kuviin ja tunnelmiin on ihana palata marraskuun kaamoksen aikaan.

Viikonloppuvaellus Liesjärvelle

Kun ajoin Korteniemen perinnetilalle, olisi voinut luulla, että ryhmäni olisi tuntenut kaikki toisensa jo etukäteen, niin hitsaantunut se vaikutti jo parkkipaikalla olevan. Kun sitten tutustumisen jälkeen lähdimme polulle, vallitsi ihanan rento, iloinen tunnelma. Koko viikonloppu upeassa kesäsäässä tässä loistavassa porukassa, jossa juttua riitti!

Korteniemi ympäristöineen todella oli kuin jostain sadusta kauan sitten. Kanat tonkivat maata tilan pihapiirissä, pääskyt lensivät ja kirskuivat niittyjen yllä, emäntä kitki rikkaruohoja ja suomenhevosten laidunkin tuli meitä vastaan metsässä.

Ihana Liesjärvi kimalsi melkein koko päivän ajan vierellämme. Saavuimme ensimäiselle tauolle Savilahden nuotiopaikalle sopivasti lounasaikaan.

Tällä reissulla oli tutun asiakkaan koira mukana. Käpy ja Hilma tulivat ihanasti juttuun ja Hilma ilahdutti meitä iloisella ja vähän höpsöllä luonteellaan. 

Eväät maistuvat ulkona aina paremmalta. Tälle retkelle olin keksinyt koittaa paahdettuja toasteja. Sisällä oli nyhtökauratäyte, tomaattia, basilikaa ja salaattia.

Kahvitaukoa vietettiin puolestaan Siltalahden tulipaikalla, jossa kahvi maistui jotenkin poikkeuksellisen hyvältä. Kävipä joku uimassakin.

Ensimäisen päivän kilometrit Korteniemeltä Peukaloiselle.

Peukaloisen vuokrakämppä toimi tukikohtanamme.

Vaelluksen päätteeksi osallistujia odotti makoisat lettukestit!

Lettujen paistaminen on ehkä parasta ajanvietettä nuotiolla, mitä tiedän!

Ilta laskeutui pikkuhiljaa leirimme ylle...

Lammella oli todella kaunista.

Seuraavana aamuna heräsimme Käpyn kanssa aikaisin omalle pienelle aamulenkille. 

Aamukahvin kanssa olin luvannut valmistaa mystisiä nuotioherkkuja, joita arvuuteltiin koko edellinen päivä, mitä ne mahtavat olla. Olin siis kuullut jostakin, että kaupoissa myytävästä "tölkkicroisant" taikinasta saa tehtyä nuotiolla "tikkupullaa" ja kehittelin oman version. Levitin nutellaa taikinapalalle, rullasin sen kierteelle, ja laitoin hiillokselle kypsymään.

Lopputuloksena täydellinen kahviherkku!

Palasimme eri reittiä Siltalahden tulipaikalle ja vietimme siellä lounastaukoa. Käpy katseli haikeana järvelle ja tuumi omiaan.

Viikonlopun kilometrit olivat minusta varsin sopivat aloittelevalle porukalle. Sopivasti, muttei liikaa. Ehdimme hyvin uida, nauttia kahvitauoista, paistaa illalla lettuja, mutta kaikilla jäi varmasti sellainen olo, että on jotakin tehnyt viikonlopun aikana!

Naisten erätaidot Seitsemisessä ja Liesjärvellä

Viime kesän suuren kysynnän vuoksi päätin järjestää tälle kesää kolme naisten erätaitokurssia, joista yksi pidettiinkin jo heti kesäkuussa Nuuksiossa. Toinen erätaitokurssi pidettiin Seitsemisessä Pitkäjärven kämpällä ja toinen Liesjärvellä Peukaloisen kämpällä. Molemmat rakkaita paikkoja itselleni, ja loistavia ympäristöjä erähenkisten naisten kokoontumiselle ja erätaitojen opiskelulle!

Seitsemisen Pitkäjärvellä pääsee myös saunaan ja uimaan!

Naisten erätaitokurssilla yksittäinen isoin aihe on ehdottomasti kirveen käyttö ja tulien tekeminen, mutta etenkin se kirves. Siihen on iso kynnys tarttua, jos ei oikein tiedä, mitä on tekemässä. Väärin käytettynä sillä saa pahaa jälkeä, mutta toisaalta lohdutan aina kurssilla, että oikein käytettynä riski lyödä polveen on häviävän pieni. Toki muitakin riskejä on: kirves voi livetä kädestä, sillä voi osua halkovajan kattoon (varokaa sadesäällä, kun teette puita sateen suojassa!) ja toisaalta halkevasta puusta voi kimmota puun palasia. On otettava monta asiaa huomioon, kun lompsii halkovajalle puita tekemään.

Uskallatko sinä tarttua?

Seitsemisen erätaitokurssilla meillä oli ryhmäläisten pyynnöstä erityisenä aiheena hätämajoitteet ja säältä suojautuminen hätätilanteessa. Tällainen voi tulla eteen esimerkiksi päiväretkellä vuoristossa, kun sää muuttuu yllättäen, tai loukkaantuu ja joutuu odottamaan apua. Molemmilla kursseilla käytiin läpi retkiruokailua, majoitteiden pystyttämistä, varusteasioita ja tehtiin pieni kävelyretki suunnistuksesta puhuen.