Toukokuun viimeinen viikonloppu on kahtena aiempana vuotena ollut se kesän ensimäinen lämmin viikonloppu, kun uimaankin on jo päässyt pulahtamaan ilman hengen haukkomista ja evästauolla on pitänyt jo hakeutua varjoon. Tällä kertaa lauantai valkeni lämpimänä ja aurinkoisena, kun lähdin kotoa, mutta ilmassa oli sääennusteen uhkaamaa sadetta, joten kuorivaatteet täytyi pakata hollille.
 |
| Käpyn vuoro lähteä reissukoiraksi! |
Repovedellä Lapinsalmen rannassa meitä oli vastassa Kuutinkolon Jussi, joka oli jo tuonut kanoottimme vesiteitse kotirannastaan Hillosensalmelta. Otimme varusteet vastaan ja ryhdyimme ryhmän kookoonnuttua ja tutustuttua käymään läpi viikonlopun ohjelmaa ja melonnan alkeita.
Niinpä retkikuntamme pääsi lipumaan vesille -juuri kun vesisade alkoi, ja sitä kesti paikoin kovemmin, paikoin vähemmin koko matkamme Karhulahteen. Pysähtyimme Löppösenluolalla lounastauolle, tuolle mielenkiintoiselle kalliolle, jossa veturinkuljettaja Löppönen on pitänyt aikoinaan kesätukikohtaansa. Kaikilla oli onneksi valmiit lounaseväät, joten matkoimme piakkoin matkaamme Karhulahden kodalle.
 |
| Olin niin iloinen tästä sateesta, sillä niin ihana kuin viime kesän helleputki olikin, ei luonto voinut silloin hyvin. |
Lupasin ensitöikseni keittää kahvit Karhulahdessa. Ei aikaakaan, kun kodan kamiina oli kuivannut vaatteemme ja istuimme kahvikupit kädessämme sateen ropistessa kodan kattoon. Sadetta oli luvassa seuraavat kaksi tai kolme tuntia, joten sovimme tekevämme päiväretken vasta sen jälkeen. Joku lähti kalaan, joku heitti kodan laverille nokosille; perin autuasta, kun ei tarvitse kiirehtiä mihinkään.
 |
| Sataa sataa ropisee.. |
 |
| Kaikkien hanskat olivat läpimärät! |
 |
| Käpykin nautti lämmöstä |
Sade lakkasi, ja aurinko pilkahteli juuri sopivasti pilven raosta kun lähdimme kävelemään kohti Olhavaa. Päästyämme Olhavalammen rantaan satoi ja paistoi samaan aikaan: nyt on kesä! Kävimme ihailemassa maisemat sekä Olhavan juurelta että päältä, jatkaen matkaamme Olhavalammen ympäri kulkevaa luontopolkua. Ihailimme kuusen kukintoja, kauniita sammalpetejä kuusikon pohjassa sekä vanhan metsän tunnelmaa. Käki kukkui, hippiäinen siritti ja laulurastas viihdytti meitä vaihtelevilla säkeillään koko matkan ajan takaisin Karhulahden kodalle.
 |
| Auriinko paistaa ja vettä sataa! |
 |
| Kannattaa kävellä Olhavan juurella sinne ihan perälle saakka: sieltä löytyy hieno istuskelupaikka! (ja kiipeilyreitti) |
Kodalla laitoin tulet ja lettupannun töihin. Lettuhilloa olin ostanut aivan liian vähän. Olin muistellut selvästi kaupassa Repoveden talviretkeä, jolloin lettujen menekki oli niin pientä, että vedin itse lettuja kahteen kertaan iltapalaksi, ja erehdyin ostamaan mielestäni sopivan kokoisen purkin. Onneksi kermavaahto kompensoi, ja letut olivat hyviä ilmankin. Lettuiltapalan jälkeen unet maistuivat erittäin makeasti, ja nukuimme ainakin Käpyn kanssa sikeästi aamuun asti.
 |
| Mun lempparihommaa! |
Aamulla puuhaillessani kodan pihassa aamukahveja kuuntelin ihastuksissani teeren kukerrusta kukkulan viereiseltä kosteikolta. Sääennuste lupaili hyvää melkein koko päiväksi. Retkeläiset heräilivät kukin omaan aikaansa, mutta kaikki kokoontuivat yhteisen aamukahvin ääreen. Hyvästelimme mukavan tukokohtamme, joka palveli jo talviretkelläni maaliskuussa. Erittäin iso plussa näille Repoveden upeille kodille!
Lähdimme kymmenen jälkeen melomaan kohti Kuutinkanavaa, ja pysähdyimme matkalla Mustalamminvuoren juurelle. Rannalta menee polku Mustalamminvuoren huipulle ja näkötornille, josta on kauniit näköalat Ruskiasalmelle. Kiipeilyretken jälkeen meloimme enää pikkupätkän Kuutinkanavan nuotiopaikalle lounastauon viettoon.
 |
| Luontokaipuulla on kasvisruokahaaste koko vuoden. Ei ainuttakaan makkaraa, millään retkellä. Tässä syödään soijanakilla, paahdetulla sipulilla ja majoneesilla täytettyjä hodareita! |
 |
| Pyh, pidä soijanakkis. |
Lounaan jälkeen luvassa oli enää paluumelonta Lapinsalmelle. Sade alkoi jo uhkaavasti ropista veden pintaan, joten pidimme loppupiirin Kuutinkanavan rannassa, jotta perillä kukin saisi lähteä suoraan autolle. On aina mukava päättää yhteinen viikonloppu yhteiseen piiriin, ja kuulla kunkin kokemuksia reissusta. Tällä reissulla ryhmäläisten mieleen jäivät positiivinen melontakokemus, uudet maisemat, lettukestit, lauantain kävelyretki, uudet vinkit ja ideat retkeilyyn liittyen, muihin tutustuminen, ja leppoisa kiireetän tunnelma. Sekä ylipäätään kiva retkiviikonloppu, sateesta huolimatta. Meistä oli Käpyn kanssa taas kerran mukavaa johdattaa retkikunta Repoveden maisemiin. Ensi kerralla sitten heinäkuussa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti