Olen ollut näköjään Kolilla aiemminkin. Ryläyksen kodalta löytyi vaelluksemme toisena päivänä muistoja menneisyydestä. Olin ideoinut yhdeksän vuotta sitten lits läts -konseptia vaellukselle, siinähän voisi olla tulevana syksynä ideaa?
Kolmas Luontokaipuun Herajärvenkierros strattasi kuitenkin hellelukemissa. Aiempina kertoina olemme saaneet nauttia enemmän tai vähemmän vesisateista, mutta nyt niitä oli luvassa korkeintaan ukkoskuurojen aikana. Lööppien mukainen hyttysinfernokin oli alkanut ja inisijöitä löytyi paikka paikoin varsin runsaasti.
Mattilan pihapiirissä kävi kuitenkin onnellinen tuulenvire sinne saapuessamme, ja suurin valinnanvaikeus oli se, ollakko auringossa vai varjossa.
Söimme kasviskeittolounaan Mattilassa, jonka jälkeen lähdimme kipuamaan Ukko-Kolin luontokeskselle ja kansallismaisemaa kurkkaamaan. Se on hieman erilainen aina säästä riippuen, joten halusimme käydä jo katsomassa sitä, vaikka seuraavana päivänä näkisimme sen uudelleen. Kehotin ryhmäläisiä laittamaan ostohousut jalkaan, eli varautumaan siihen, että luontokeskukselta tarttuu tuliaisia. Eikä kukaan tainnut tulla alas sieltä ilman jotakin matkamuistoa. Ostin itsekin saippuan ja keraamisen lautasen saippualle. Saippuassa oli neidonkengän kuva, ja se tuoksui ihanalle mäntymetsälle. Melken kuin viime viikkoiselle Kitkanniemen satumaalle, josta neidonkenkäkin silloin löytyi.
Palasimme takaisin Mattilaan, ja kohta polkua toiseen suuntaan: kohti Ryynäsen pub ravintolaa! Mukavaa kun autoa ei tarvita mihinkään, vaan illallisellekin voi kävellä metsän poikki.
Söin kuhaa ja tuorepastaa, vaikka valinta sen ja muikkujen kanssa oli vaikea. Hyvin syöneenä tallustimme takaisin Mattilaan ja toistasataa vuotta vanhojen hirsien sisälle nukkuman. Huomenna alkaisi 40km patikka Herajärven ympäri,
Aamulla kokoonnuimme Mattilan ihanalle aamupalalle, ja lähdimme sitten tuttua polkua ylös päin. Koko aamu tuntuikin olevan pelkkää nousua. Ja hellettä. Sinänsä ihan kiva, mutta kun se järvi jäi sinne alas... Olisi ollut niin ihana päästä uimaan!
Kolin vaarojen jälkeen oli vuorossa Mäkrä, jonka laelta on tämä ikoninen maisema. Joku kysyi minulta Mattilasta lähdettyämme, onko se sitten tällaista nousua, ja vastasin, että joo, paitsi että polku ei ole niin hyvä. Mäkrällekin kipuaminen on melkoista juurakkoa ja kivikkoa. Se on yllättävän paljon hitaampaa kuin helpon hiekkapolun kävely.
Pian Mäkrän jälkeen pidimme lounastauon, ja sen jälkeen alkoi houkutteleva järvimaisema toisella puolella, kun itse Herajärvi alkoi tulla esiin.
Hyvä vaellusmoodi syvällisten keskustelujen lomassa jatkui pitkän aikaa, mutta ne viimeiset kilometrit, ne ovat aina vaikeita. Hyttyset iskivät kimppuumme kun pääsimme alas järven rantaan ja painostava kuumuus ei tuntunut hellittävän. Lopulta kun Kiviniemi alkoi jo näkyä, oli ihan huippufiilis. Pian saataisiin ruokaa ja päästäisiin saunaan! Miten voikin ihminen olla onnellinen niin yksinkertaisista asioista!
Puolet Herajärven kierroksesta oli takana. Olimme olleet yli 10h liikkeellä, ja väsymys painoi päälle.
Luojan kiitos oli valmiit sängyt, jonne mennä lakanoiden väliin nukkumaan.
RUOKAA!!
Aittamajoituksemme.
Polku saunalta rantaan.
Yö Kiviniemessä oli kuuma. Itse nukuin hyvin, mutta osa oli nukkunut huonosti kuumuuden vuoksi. Seuraavana aamuna homma kuitenkin jatkui, ja ensimäinen varsinainen tauko pidettiin vasta, kun pääsimme hieman korkeammalle; hyttysiä oli alhaalla metsässä taas melkoisesti.
Ryläykselle johtava polku on minusa erittäin kiva kulkea. Etualalla näkyy jo Kolin vaarat, oikealla Herajärvi. Syksyisin maisema on ruskan värittämä.
Pidimme Ryläyksen kodalla lounastauon ja juuri sopivasti sadetta. Sitten jyrkkä lasku alas, ja pari kilometria Myllypurolle uimaan. Sitten enää vähän perille...
... Ja niin tuli kilometrit täyteen! On tuo kierros vaativa, vaikka sen päivärepuilla kulkeekin. Mukana joutuu kantamaan niin paljon vettä, ja sääolosuhteet voi olla mitä vain. Nyt tuli kokeiltua hellesäälläkin.
Meillä oli luvassa vielä Mattilan juhannustanssit, joissa melkein kaikki intoutuivat tanssimaan etno teknoa soittavan Alieu Kamaran tahdissa. Olipa mukavaa tanssia lihasjumit auki. Ihmekös, kun seuraavana päivänä ei tuntunut mikään paikka olevan kipeänä! Nyt on jo kahdesti sattunut tuuri sen kanssa, että Mattilassa on odottanut jotkin juhlat vaelluksen päätteeksi, molemmilla kerroilla on ollut aivan mahtavaa livemusiikkia.
Mukana reissussa oli veljeni vaimo Anni, joka teki youtube -kanavalleen videon reissustamme. Kannattaa käydä katsomassa eeppinen tarina juhannuksestamme: https://www.youtube.com/watch?v=7UUJtBx78jc&feature=push-u-sub&attr_tag=1Xjftr4YKih1y1Oy%3A6
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti