': Naisten erätaitoviikonloppu Nuuksiossa 1.-2.6.2019

Naisten erätaitoviikonloppu on syntynyt sellaiseen tarpeeseen, että on olemassa paljon naisia, joille ison halkomakirveen kanssa puuliiterissä heiluminen on melko vierasta touhua. Miehet eivät ole tässä asiassa kovin hyviä opettamaan, koska "anna mennä vaan" tai "annas kun mää näytän" ei yleensä ihan riitä ohjeeksi, kun kirveeseen tarttuu kenties ensimäisiä kertoja vasta aikuisiällä. Miehillä voima voi korvata tekniikkaa, mutta naisilla täytyy olla joku visio taustalla, jos aikoo kovin isoja pöllejä ruveta halkomaan. Toisinaan retkeillessä tulee vastaan tilanne, että puuvaja ei olekaan täynnä valmiiksi pilkottuja koivuklapeja, ja silloin erätaitoviikonlopulla opituille asioille tulee käyttöä!

Viikonlopun aikana käydään läpi myös retkeilyä ja telttailua: mitä pakata mukaan, millaiset varusteet on hyviä, miten ja mihin teltta pystytetään, miten ruokaa ja puhdasta juomavettä saadaan, ja miten onnistutaan pysymään kartalla. Aikaa on perinteisesti käytetty myös runsaasti keskustelulle ja vertaistuelle.

Tämän vuoden ensimäinen erätaitoviikonloppu starttasi Siikaniemenrannan parkkipaikalta auringon paistaessa varsin lämpimästi. Käpy olisi halunnut toivottaa kaikki parkkipaikalla liikkuneet tervetulleiksi mukaan retkellemme, mutta saimme lopulta haalittua oikeat yhdeksän henkeä seuraamaan rinkan pakkausohjeita. Samalla katsottiin kaikkien rinkkojen säädöt kohdilleen. Sitten olimmekin valmiita hurjaan 1,5km matkaan leiripaikallemme!

Käpyn tervetulokomitea valmiina!

Käpy tarkistaa, että kaikki ovat mukana

Hyvä, sitten voidaan mennä!

Perillä Kolmoislammilla hoidimme lounaan alta pois, jonka päälle keitin kahvia. Kahvin äärellä olikin hyvä aloittaa telttailun teoriasta ja siirtyä kunkin omaan kodin rakennukseen. Erilaisia telttoja kohosi Kolmoislammin kallioille, siitäkin huolimatta, että maavaraa kallion päällä oli hyvin vähän, ja kiilojen asentaminen ei ollut niin yksinkertaista!

Viikonloppuretkelle voi hyvin ottaa vähän tuoreemmatkin eväät!

Käpy omalla paikallaan

Itselläni oli kaksi telttaa mukana: kumpi on mun ja kumpi Käpyn?

Kun kaikilla oli teltat pystyssä, aloitimme päivän pääaiheella, eli tulien tekemisellä. Kävimme läpi vaaran paikat kirveen ja pokasahan kanssa, sekä niiden oikean käsittelyn, jotta puut saadaan halki, poikki ja pinoon. Opettelimme lopuksi vielä pilkkeiden tekoa ja kiehisten vuolemista, siitä taisi osa innostua ihan tosissaan! Lopuksi teimme kukin oman harjoitusnuotiomme, ja sytytimme oikean nuotion tulipesään. Osa harjoitteli ja onnistui vielä tulusten kanssa.

Hyvät työhanskat kannattaa olla, niin ei tule tikkuja sormeen!

Piti järjestää "kaunein kiehinen" -kilpailu, mutta julistimme kaikki niin kauniiksi, ettei voittajaa löytynyt!

Illalla kävimme vielä iltakävelyllä kauniilla suonreunalla ja vanhassa kuusikossa kartanlukutaidon ja kännyköiden karttasovellusten turvin. Miten hienoja paikkoja voikaan löytyä, kunhan vain poikkeaa isommilta poluilta! Mutta sekin tuli huomattua, miten nopeasti suuntavaisto hukkuu, ja miten pienelläkin alueella voi olla ihan "hukassa". Kävelyretkeltä kotiuduttuamme osa pulahti vielä iltauinnille, ja kömmimme lopulta nukkumaan.

Aamulla kokoonnuimme nokipannukahvien äärelle. Lauantai taisi olla niin täynnä asiaa, ettei kysymyksiä tullut enää kauheasti mieleen. Tunnelmoimme kirkastuvaa aamua ja lähdimme kotimatkalle.

Jatkoimme päiväämme vielä osan kanssa Haltian luontokeskuksessa tutustumalla Haltian näyttelyyn ja syömällä erinomaisen lounaan Haltian ravintolassa. Olipa taas kerran erikoinen juttu, miten heposti sitä tutustuu lyhyessä ajassa uusiin ihmisiin!