Lumettoman alkuvuoden kuulumisia

Järjestin marraskuussa Luontokaipuun Facebook -sivuilla liikuntahaasteen, jonka tavoite oli saada ihmiset ulkoilemaan ja liikkumaan pimeästä vuodenajasta huolimatta. Tragikoomista on se, että haaste on tuntunut jatkuvan nyt kolme kuukautta putkeen, mutta positiivista sentään se, että valon määrä lisääntyy koko ajan. Asun onnekseni lähellä luontoa, ja nykyään ehtii hyvin vielä iltapäivisin poluille juoksemaan ja pyöräilemään.

Lähimetsän sweet spot!

Olen ollut onneksi todella aktiivisella tuulella koko alkuvuoden, eikä märkä ja pimeä sää ole näin ollen päässyt kovin pahasti vaivaamaan. Liityimme Laikun kanssa jo viime vuonna Team We Run -nimiseen valjakkourheiluporukkaan, ja Laikun kanssa asetetut tavoitteet ovat motivoineet minuakin treenaamaan tavoitteellisemmin. Ihminen on näissä yhden koiran valjakkolajeissa aina se heikoin lenkki, eli jos haluaa parantaa suoritustaan, täytyy päästä itse kovempaa perässä. 

Hyvä poika Laikku!

Kävimme tammikuussa koko tiimin kanssa Kisakallion urheiluopistossa kuntotestissä, ja kesällä on sitten uusi testi. Siihen mennessä on itselläni tavoitteena parantaa liikkuvuutta, kehonhallintaa ja keskivartalon tukilihaksistoa, ja tätä kautta saada juoksuasentoa ja tekniikkaa paremmaksi. Pari kiloa kevyempänä juoksu kulkisi myös paremmin, joten syömiseen pitäisi kiinnittää enemmän huomiota, ja olenkin ajatellut, että siinä missä viime vuonna minulla oli Luontokaipuun retkillä kasvisruokahaaste, voisi tänä vuonna olla terveellisyyshaaste. Liian usein tulee syötyä karkkia, suklaata ja sipsejä reissussa, eikä niissä sisänsä ole mitään pahaa, energiantarpeen kattamiseen ne on valittu mukaan, mutta kenties ne voisi korvata vaikka pastalla, leivällä ja pähkinöillä mieluummin? 

Tänä vuonna päätimme julkaista tulevan kesän vaellukset jo joulukuussa, ja ne ovatkin jo suurimmaksi osaksi täyttyneet. Nyt kun kesän isoimmat vaellukset on selvillä, on kesää ja syksyä tarkoitus tilkitä vielä pienemmillä viikonloppu- ja päiväretkillä. Tänä vuonna olen kalenteroinut itselleni myös uusien retkeilyalueiden kartoittamista. Kesästä ja syksystä näyttäisi tulevan taas kerran luontoliikunnan täytteinen, ja sekös sopii. 

Näitä hetkiä varten jaksaa työskennellä koko talven!

Luontokaipuu on ollut toiminnassa nyt kaksi vuotta, ja toiminta on laajentunut koko ajan. Olen ollut onnesta soikeana päästessäni niin asiantuntijaksi luennoimaan kuin vaelluksia ja melontareissuja vetämään, työkseni! Yritys on kasvanut varkain, ja ajattelin että tänä keväänä voisi olla sopiva aika syventyä luontokaipuuseen yrityksen tasolla vähän paremmin. Voinkin ilokseni ilmoittaa, että minut hyväksyttiin opiskelemaan yrittäjän ammattitutkintoa Hyrialle! Lähden hakemaan syvällisempää ymmärrystä yritystoiminnan analysoinnista ja kehittämisestä ja pohtimaan sitä kautta Luontokaipuun tulevaisuutta. Voisiko Luontokaipuu tehdä joskus jotain muutakin, kuin opastaa retkiä ja vaelluksia?

Viikonloppuvaellus Nuuksioon

Viikonloppuvaellus Nuuksioon suuntautui rauhalliseen ja merkitsemättömien polkujen osaan Nuuksiota, Pohjoiseen, pienten lampien, järvien, kallioiden ja jopa luolien sokkeloon. Lähdimme liikkeelle taas kerran upeassa säässä. Luvassa oli lämmin ja rento viikonloppu pienillä poluilla.

Lupailin ryhmälle että saisimme viettää viikonloppua melko rauhallisesti, ilman kovin montaa vastaantulijaa, mutta kuinka väärässä olinkaan. Vastaantulijoita emme paljoa nähneet, mutta sen sijaan aika monta luvatonta ja sotkuista leiriä, joista oli luontoliikuta ja vaellusharrastus kaukana. Eräs miesporukka oli tullut soutuveneillä niemennokkaan, pystyttäneet pienen kotateltan, ja rakentaneet kivistä grillin rantaan, vaikka oli metsäpalovaroitus. Löydätkö kolme virhettä? Kansallispuistoissa leiriytyminen on sallittu vain merkityille paikoille, nuotionteko on sallittu vain virallisilla nuotiontekopaikoilla ja maansiirto on kielletty (eli nuotiokehien rakentelu). Kaikenlisäksi oli metsäpalovaroitus! Kävin puhumassa miehille asiasta, sillä sellaiseenkin on tullut törmättyä, ettei edellämainituista asioista yksinkertaisesti tiedetä. Tällä kertaa miehet vaikuttivat olevan kuitenkin varsin hyvin perillä säännöistä, mutta kokivat että heillä on lupa tehdä poikkeus. Onneksi Nuuksiossa on panostettu viimeaikoina erävalvontaan, ja puistossa kulkee tätä nykyä viikonloppuisin erävalvojia valvomassa kuvatunlaista väärinkäyttöä.

Seuraava väärinkäytön ilmentymä odotti meitä suunnittelemassani leiriytymispaikassa. Telttailualueen niemennokassa oli luvaton nuotiokehä, ja kehän sisällä olevaan tuhkaan oli hautautunut kaikenlaista palamatonta roskaa. Onneksi kehä oli helppo siivota, kunhan heitteli kivet lampeen ja keräsi roskat roskapussiin. Tuhkat potkimme puskanjuureen, seuraava sade putsaa maasta loput. Siivous kannatti, sillä siinä oli ehdottomasti niemenkärjen kaunein telttailupaikka!

Ah, kahvitauko!

Käpy leirivahtina

Leiriytymisen ja kahvien juonnin jälkeen niemennokkaan laskeutui ihanan levollinen tunnelma. Oli mukava istahtaa puunjuurelle ja katsella vain lammelle. Viikonloppuvaelluksille en keksi koskaan kovin paljoa tekemistä tai vaellettavaa. On parasta, kun voi elää hetkessä ja tehdä mitä huvittaa.

Lahjaksi saatu Tentsile pääsi uudelleen reissuun, tällä kertaa hieman viileämmässä säässä. Repoveden melontavaelluksella nukuimme lähes hellelukemissa, mutta nyt oli luvattu kylmää yötä. Varauduin ilmatäytteisellä patjalla ja paksulla makuupussilla. Käpy nukkui vieressäni omalla pedillään lämmin takki päällä. Oli taas kerran mukavaa nukahtaa ja herätä avarassa "puuperspektiivissä".

Aamulla lähdimme kiertelemään lisää syrjäisille poluille, ihailimme erämaisella lammella uiskeltelevaa joutsenta ja maisemia, jotka olivat kuin jostain muusta maailmasta.

Käpy ilahdutti kipittelemällä tuttuun, iloiseen tapaansa porukan keulalla. Lounastauolla se änki itsensä keskelle suopursuja nukkumaan.

Palasimme Nuuksion korkeimman paikan kautta lähtöpisteeseemme. Viikonlopusta jäi kaikille paljon uutta oppia, kokemuksia, elämyksiä, ja itselleni erityisesti raukea kahvihetki iltapäivän auringon valaisemassa leirissä.

Hämärän hyssy

Luonnontäytteisen kauden 2019 päättäjäisiä vietettiin lokakuun viimeisenä viikonloppuna Seitsemisen kansallispuiston Pitkäjärven kämpällä Hämärän Hyssyksi nimetyllä viikonloppuretkellä. Viikonlopun tarkoitus oli nimensä mukaisesti hyssytellä hämärässä ja ottaa kaikki ilo irti pimenevästä vuodenajasta.

Aloitimme viikonlopun ohjelman rennolla sieni- ja karpaloretkellä kämpän lähiympäristössä. Meidän ei tarvinnut kävellä kuin muutama sata metriä, kun löysimme ensimäiset karpalot, ja suppilovahverot puolestaan odottivat meitä ensimäisellä suosaarekkeella kuusien alla. Nautimme eväät nuotiolla (paistoin suppilovahveroita sipulin ja voin kanssa juustorieskojen täytteeksi, ai että ne olivat hyviä!!) ja palasimme kämpälle ennen hämärää.

Kämpällä oli lämmin ja hämärää. Nautiskelimme kamiinan rätinästä ja keittiöstä kantautuvasta tuoksusta. Askartelimme kaikille kotiinviemisiksi luontoaiheiset lyhdyt, joista tuli tosi hienoja!

Sain tälle retkelle mieheni Teemun vastaamaan ruokapuolesta, ja viikonlopun pakettiin kuului kolmen ruokalajin illallinen. Erään asiakkaan mukaan oli nerokas idea yhdistää gourmet -ruokailu luonnossa vietettyyn viikonloppuun. Hyvän illallisen päätteeksi saunoimme ja ihailimme tähtitaivasta. Naisten saunavuorolla keskustelunaihe kävi kovin syvälliseksi aina luonnonsuojelusta elämän tarkoitukseen ja olemassa olomme ihmeisiin. Miten voikin tuntea itsensä niin pieneksi valtavan tähtitaivaan alla.

Lupasin lämmittää aamulla saunan, vähintäänkin itselleni, koska rakastan saunomista ja uintia, mutta sain muitakin mukaani. Olin aloittanut vastikään talviuintikauden ja mieleni teki pulahtaa löylyistä kylmään veteen. Aamu-uintimaisemani taltioitui kameralleni, ja tämä näky pysyi mielessäni pitkään viikonlopun jäljiltä.

Repoveden melontavaellus ja Ilta Kuutinlahdella -konsertti

Ilta Kuutinlahdella

Repovesi on retkeilykohde vaikka vertaa. Se on juuri sopivan kokoinen kohde viikonloppua ajatellen, mutta toisaalta siellä on riittänyt ihmeteltävää itsellenikin kerta toisensa jälkeen. Sekä melojaa, että poluilla kulkijaa hemmotellaan toinen toistansa jylhemmillä maisemilla Repoveden lukuisilla kallioilla, joista moni avatuu suoraa järven selältä ihailtaviksi. Ehkäpä monipuolinen maasto tekee Repovedestä niin rikkaan, sillä ne ovat joka säällä niin kovin eri näköisiä. 

Laikku laivakoira

Lähdimme puolen päivän maissa vesille Lapinsalmelta alkuopastuksen jälkeen. Melontavaelluksilleni voi osallistua, vaikkei olisi koskaan ollut kanootissa, sillä käymme kaiken rauhassa läpi ja ohjeita saa matkan varrella lisää. Melottavat osuudet ovat suojaisia lahtia, ja menemme koko ajan rantoja myöten. Kanootitkin ovat perin tukevia. Lupaan aina kakkukahvit sille, joka kaatuu, enkä ole koskaan joutunut niitä vielä tarjoamaan!

Ensimäinen välietappi on pian Lapinsalmen jälkeen löytyvä Löppösen luola Ruskiasalmen suulla. Löppönen oli Hillosensalmella työskentelevä veturinkuljtettaja, joka piti Ruskiasalmen kupeessa olevassa "luolassa" kesäauntoaan. Siinä oli kuulemma aikoinaan oikein lautaseinä ja kamiina sisällä. Nykyisin paikalla on vain kyltti. Mutta jotain muutakin kalliosta löytyy, nimittäin tutkijat ovat löytäneet kalliosta kivikautisia kalliomaalauksia.

Löppösen luola

Ruskiasalmesta läpi päästyämme edessämme nousi jyljä Mustalammenvuori. Sen alapuolelta löytyy Mustavuoren kota, tuleva yösijamme, jonne meloimme kahvin keittoon ja lettujen paistoon.

Metsäpalovaroitus oli voimassa, joten keitin nokipannukahvit kaasukeittimellä. Lettuja varten olin ottanut jykevämmän paistinpannun, jotten kuuma kaastupolttimo polttaisi lettuja pohjaan. Nuotiopannua tuli ikävä.

Tällä kertaa reissukoiraksi lähti Laikku, koska koko viikonlopuksi oli luvattu hellettä. Silloin koiraa on saatava viilennettyä aika ajoin, ja Laikku tekee sen mielellään menemällä uimaan. Käpy on toista maata: se valittaisi todennäköisesti liittoon, jos joutuisi olemaan töissä siten, että se aika ajoin pakotetaan veteen.

Lettukestien ja uintitauon jälkeen jatkoimme melontaa kohti Kuutinlahtea. Haimme lippuun kuuluvat munkkikahvit ja asettauduimme kukin sopivalle paikalle konserttia kuuntelemaan. Esiintymislavaa vastapäätä on rakennettu metsäkatsomo vastapuoleiselle rannalle, mutta me menimme osan ryhmäläisten kanssa laiturille tai Kuutinkolon Jussin veneeseen kuuntelemaan konserttia hieman lähemmäs.

Ilta Kuutinlahdella oli jälleen kerran satumaisen kaunis. Erityisen hienoa oli, kun hyppäsimme konsertin jälkeen kanoottiin, ja lähdimme melomaan kohti auringonlaskua.

Illalla kaikki halukkaat pääsivät vielä kokeilemaan suppailua, sillä olin ottanut ilmatäytteisen lautani mukaan.

"Koska on mun vuoro??"

Olin saanut vastikään syntymäpäivälahjaksi uuden tentsile -puumajoitteen, joka pääse testikäyttöön tällä retkellä. Tentsile on kuin riippumatto, mutta se kiinnitetään useampaan kuin kahteen puuhun (mallista riippuen) jolloin pohjasta tulee "tasainen". Tässä Una mallissa kiinnitys tulee kolmeen puuhun joista yksi kiristetään lopuksi räikällä. Koirallekin jää tilaa kainaloon. Testiyö oli menestys. Oli ihanaa nukkua "ilmassa" sellaisena helleyönä, pelkän hyttysverkon kanssa. Laikkukin nautti pehmeästä pedistä.

Aamulla lähdimme huiputtamaan Mustalamminvuorta ja Olhavaa polkuja pitkin. Sää oli edelleen todella kuuma, mutta onneksi avarat maisemat ja pieni tuulenvire auttoivat huiputtajien kulkua.

"Aaah, ihanan viileä kallio"

Söimme vielä lounaan kodalla ja lähdimme sitten kotimatkalle.

Kylläpä sääs suosi retkeämme. Tämä taisi olla kesän viimeinen helleviikonloppu. Näihin kuviin ja tunnelmiin on ihana palata marraskuun kaamoksen aikaan.

Viikonloppuvaellus Liesjärvelle

Kun ajoin Korteniemen perinnetilalle, olisi voinut luulla, että ryhmäni olisi tuntenut kaikki toisensa jo etukäteen, niin hitsaantunut se vaikutti jo parkkipaikalla olevan. Kun sitten tutustumisen jälkeen lähdimme polulle, vallitsi ihanan rento, iloinen tunnelma. Koko viikonloppu upeassa kesäsäässä tässä loistavassa porukassa, jossa juttua riitti!

Korteniemi ympäristöineen todella oli kuin jostain sadusta kauan sitten. Kanat tonkivat maata tilan pihapiirissä, pääskyt lensivät ja kirskuivat niittyjen yllä, emäntä kitki rikkaruohoja ja suomenhevosten laidunkin tuli meitä vastaan metsässä.

Ihana Liesjärvi kimalsi melkein koko päivän ajan vierellämme. Saavuimme ensimäiselle tauolle Savilahden nuotiopaikalle sopivasti lounasaikaan.

Tällä reissulla oli tutun asiakkaan koira mukana. Käpy ja Hilma tulivat ihanasti juttuun ja Hilma ilahdutti meitä iloisella ja vähän höpsöllä luonteellaan. 

Eväät maistuvat ulkona aina paremmalta. Tälle retkelle olin keksinyt koittaa paahdettuja toasteja. Sisällä oli nyhtökauratäyte, tomaattia, basilikaa ja salaattia.

Kahvitaukoa vietettiin puolestaan Siltalahden tulipaikalla, jossa kahvi maistui jotenkin poikkeuksellisen hyvältä. Kävipä joku uimassakin.

Ensimäisen päivän kilometrit Korteniemeltä Peukaloiselle.

Peukaloisen vuokrakämppä toimi tukikohtanamme.

Vaelluksen päätteeksi osallistujia odotti makoisat lettukestit!

Lettujen paistaminen on ehkä parasta ajanvietettä nuotiolla, mitä tiedän!

Ilta laskeutui pikkuhiljaa leirimme ylle...

Lammella oli todella kaunista.

Seuraavana aamuna heräsimme Käpyn kanssa aikaisin omalle pienelle aamulenkille. 

Aamukahvin kanssa olin luvannut valmistaa mystisiä nuotioherkkuja, joita arvuuteltiin koko edellinen päivä, mitä ne mahtavat olla. Olin siis kuullut jostakin, että kaupoissa myytävästä "tölkkicroisant" taikinasta saa tehtyä nuotiolla "tikkupullaa" ja kehittelin oman version. Levitin nutellaa taikinapalalle, rullasin sen kierteelle, ja laitoin hiillokselle kypsymään.

Lopputuloksena täydellinen kahviherkku!

Palasimme eri reittiä Siltalahden tulipaikalle ja vietimme siellä lounastaukoa. Käpy katseli haikeana järvelle ja tuumi omiaan.

Viikonlopun kilometrit olivat minusta varsin sopivat aloittelevalle porukalle. Sopivasti, muttei liikaa. Ehdimme hyvin uida, nauttia kahvitauoista, paistaa illalla lettuja, mutta kaikilla jäi varmasti sellainen olo, että on jotakin tehnyt viikonlopun aikana!